Draamakeijun vieraillessa

Lapset on elämän sokeri.
Jonain päivinä nuo rakkauden hetelmät on enemmänkin kuin se yksi itikka pimeässä makuuhuoneessa, kun koitat nukkua. Tosin lapsista (ainakin meidän viisi vuotiaasta draamakeijusta), lähtee meteliä siihen malliin kuin antilooppilaumasta savannilla.

Ja jotkut päivät vain on sellaisia, että kun iltaan asti pääsee ja on saanut pirpanan unille, tuntuu kuin olisi moisen antilooppilauman jalkoihin jäänyt. Sitä juuri ja juuri viimeisillä voimillaan jaksaa raahautua sohvalle. Ne on semmoisia päiviä, jolloin olisi oltava hätävarasto suklaata. Tosi näppärä olisi semmoinen "hätätilanteessa riko lasi"-laatikko, missä fazun sininen olisi odottamassa,

Tuossa vaan uhmiksen ja teinin kanssa saman katon alla eläessä olisi se vaara, että joka päivä olisi hätätilanne :D

Pistinpä tässä taannoin huvikseni ylös yhden päivän ajan kaikki jutut, mistä pikkuneiti draamaa/kränää/kiukkua/kitinää/vininää/murjotusta sai kehitettyä.
Varmasti hyvin tuttua tavaraa muissakin pienten lasten perheissä..;

1.  Piti herätä (tämän kyllä ymmärrän, kukapa ei haluaisi jäädä nukkumaan)
2. Sieppasin pois tikkarin, jonka oli jemmannut piiloihinsa ja koitti aamupalaksi syödä salaa
3.  Piti pukea
4. Paita oli vääränlainen ja tyhmän tuntuinen (yhtenä päivänä lempipaita, toisena paholaisen keksimä kidutusväline)
5. Sukat kiristi (hieman alkoi tuntua tässä kohtaa, että ehkä sisäinen pipo kuitekin kiristi päätä draamakeijulla)
6. Komensin jättämään kissan rauhaan kun kaulaili sitä (kissaraukka oli niskalenkkiotteessa paijattavana)
7.  Piti pestä hampaat (yes, always such an annoying thing to do..)
8. Piti pukea ulkovaatteet (kivempihan se olisi pakkasaamuna kirmailla leggareissa ja trikoopaidassa hangessa)
9. Pipo oli huono (sama pipo joka on koko talven ollut THE one and only hyvä)
10. Piti laittaa rukkaset eikä saanut lapasia (ihan sama jos on pakkasta ja lapaset kastuu lumessa sekunnissa)
11. Kun ei kauluria löytynyt (joka siis oli jo puettu päälle)
12. Sanoin että kauluri on jo puettu, mutta ei uskonut (mylläsi asustelaatikkonsa ylösalaisin)
13. Kauluri löytyi sieltä haalarin kauluksen alta, mutta ei yltänyt peittämään nenää (pakkohan joku kiukunlähde oli löytää)
14. Kotimatkalla tarhasta piirrustuspaperi heilui tuulessa kun piti sitä kädessä (ei kuitenkaan saanut taitella taskuun paperia)
15. Halusi katsoa Late Liskoa, enkä heti kerennyt sitä laittamaan päälle (kehtasinkin juuri tiskejä laittaa, huono äiti)
16. Laitoin väärän Late Lisko-jakson päälle (olisi pitänyt heti tietää että 3/10 oli jäänyt kesken!)
17.  Sai väärää mehua (ei kyllä tilatessaan neiti spesifioinut mitä mehua haluaa)
18.  Kiukustui isosiskolle kun tämä olisi jonkun tavaran halunnut yhdessä touhutessa (itse pyysi siis siskoa touhuamaan, mutta mitään tavaroita ei olisi saanut kuitekaan toinen ottaa).
19. Komensin olemaan kiusaamatta ja muiluttamatta siskoa (vaikka se hirmukiva urheilulaji draamalissusta onkin)
20.  Kiukkusi kun sisko lopetti yhteisleikit (kun draamakeiju oli ensin ominut kaiken, töninyt siskoa ja ollut kiukkupylly).
21. Halusi itse voidella leivän, ja kehoitin tekemään sen rauhallisesti (koska tiesin että muuten käy kohdat 21-24)
22.  Leipä hajosi kahteen osaan rivakan voitelun vuoksi (told you!)
23.  Ei halunnut syödä irronnutta leipämurusta (hylkiöpala, hyi!)
24. Ehdotin että tekee palasesta ihan oman hienon pikkuisen leipäsen juuston ja kurkun kera (motivointi/myyntipuhe)
25.  Meinasin heittää roskiin tuon pahamaineisen leipämurusen (hieman hemeli jo äidillä kiristyi tässä)
26.  Piti mennä hampaidenpesulle (siis kahdesti päivässä moinen kidutus, kamalaa!)
27. Yöpaidaksi tarjosin väärää paitaa (sitä mitä oli käyttänyt jo monta yötä aiemmin mielellään)
28. Nukkumaanmenomusa oli liian isolla (eli sillä tasolla kun AINA pitää olla)
29.  Nukkumaanmenomusa oli liian pienellä (joinain päivinä vaan ei voi mikään mennä putkeen)

Että semmoinen peruspäivä tällä suunnalla :D

Onneksi on enemmän kuitenkin niitä päiviä, kun saman katon alla asustaa ihanan reipas, sosiaalinen & auttavainenkin 5v. Ja tuommoisen listauksen mukaisen päivänkin kurjuudesta ja pinnan kiristymisestäkin suurin osa unohtuu, kun yöpusua ja halia pikkuneiti vaatii ja samalla kuiskaa korvaan että "Äiti sä oot mulle rakkain äiti!). :) <3

Suru on kunniavieras

Suru on kunniavieras, sanotaan Jenni Vartiaisen laulussa.

"Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan. Helli ja hoivaa varoen vaali, ettei se menisi hukkaan. Pois älä oveltas käännytä koskaan, Suru jos koputtaa milloin. Pyydä se sisälle syötä ja juota, tarjoa yösija silloin. Itkuja varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet. Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet".

Vasta isäni kuoleman jälkeen kyseinen kappale avautui mulle, ja sen sanoman ymmärrän. Suru täytyy käydä läpi, surra pois. Jos sen koittaa vaan laittaa omaan lokeroonsa, ja jättää sinne käsittelemättä, niin se ei ole kauaskantoinen ratkaisu. Paljon helpompaahan olisi, jos voisi siellä omassa lokerossa säilyttää surun ja ikävän ja ne pahan mielen tunteet. Mutta kyllähän se niin on, että ne täytyy purkaa ja käydä läpi, jotta voisi olo keventyä, suru lieventyä ja tulla ne kepeät askeleet. Muuten voi käydä niin, että suru ottaa kokonaan vallan, ja hukuttaakin alleen kaiken muun, ja silloin olisi vaikea päästä enää ylös, ja niitä kepeitä askeleita etsimään.

Suru.

Ikävä.

Ne iskevät varoittamatta.
Kun tapahtuu jotain, mistä aiemmin olisin heti soittanut isälle, mutta enää se ei ole mahdollista.
Kun lapsi sanoo että joulu ei tunnu niin joululta, kun ukki puuttuu.
Kun kuulen biisin, josta tulee muistot mieleen.
Kun itse esitän biisin, mikä oli ensimmäinen laulamani biisi suru-uutisen kuulemisen jälkeen.
Uuno Turhapuro-leffoista, niitä aina lapsuudessani yhdessä isän kanssa katsottiin.
Kun näin taidekortin, jossa oli pimeä kammio/huone, jossa ovi kiinni ja oven alta kajasti valo. Jostain syystä voimakkaasti siitä tuli suru, ahdistus, ikävä pintaan.
Kesken komediaelokuvan, jossa päähenkilön isä on kuollut, mutta näyttäytyy mielikuvina, ja lopussa mielikuvakin haihtuu pois.
Kun kuulen biisin, joka oli hänen lempikappaleitaan.
Kun näen kaupassa jotain, mistä ensimmäinen ajatus on 'tää ois just hyvä iskälle!'. Ja sitten iskee todellisuus. Hän ei ole enää täällä.
Hän on poissa,

Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Itse huomaan, että tässä(kin) asiassa musiikilla on tosi tärkeä merkitys mulle.

Topi Sorsakoski oli isäni suosikkeja, ja nykyään kun kuulen kyseisen artistin biisejä radiosta, tulee elävästi mieleen hyviä muistoja ja hetkiä.

Joka kerta kun esitän yhden tietyn kappaleen, tunnen oloni haikeaksi. Kyseinen biisi on aina ollut suosikkejani, ja olen tykännyt sitä kuunnella ja laulaa. Mutta kohtalon oikusta sen 'jouduin' esittämään vain pari tuntia sen jälkeen kun kuulin isäni poismenosta. Siitä lähtien kyseinen biisi on aiheuttanut ristiriitaisia fiiliksiä. Laulu joka kertoo rakkaudesta, muistoista, onnesta, yhdessäolosta. Kyseinsen kappale palauttaa ajatukset siihen hetkeen, jolloin kuulin ikävän uutisen, ja herättää edelleen sen hetken fiilikset. 
"Minä rakastan sua, yhä totta on tänään".

Musiikki myös on terapeuttista, voimaannuttavaa. Omaa surutyötäni oli laulaa siunaustilaisuudessa kirkossa. Ystäväni säestyksellä ja avustuksella välitin omat hyvästini ja suruani näin prosessoin. Moni on kysynyt, kuinka pystyit, miten kykenit, etkö 'hajonnut'.

Pystyin, koska halusin kunnioittaa ja muistaa isääni omalla tavallani. Olen ns. yksityinen surija kun kyseessä on oikea 'iso' suru. En huutele kylillä suruani, tai tee siitä draamaa vaan suru on mulle yksityinen asia. Päällepäin voi vaikuttaa, ettei mikään hetkauta. Mutta kukaan ei toisen sisimpään näe, eikä voi tietää mikä myrsky siellä raivoaa. Tämä olisi hyvä aina muistaa, eikä tehdä oletuksia sen perusteella, miltä se pinta ja "kuori" näyttää ulospäin.

Kykenin, koska tukenani oli tärkeimmät ihmiset ja koin, että näin minun on hyvästini sanottava tai jälkeenpäin surettaa vielä enemmän. 

En hajonnut, koska olen isin tyttö. Isin tyttö, joka on kasvatettu vahvaksi ja rohkeaksi. Isin tyttö, joka on kasvanut tietäen, että isä on aina ollut ylpeä ja onnellinen lapsistaan, ja on myös aina valmis lapsiaan auttamaan, ja kannustanut eteenpäin. Isin tyttö, joka on kohdannut elämässä monenmonta vastoinkäymistä ja murhetta, mutta selvinnyt niistä entistä vahvempana. Halusin omalla tavallani kertoa isälle, että hän on aina läsnä ja "tallessa" sydämessäni. 

Mun sydämeni tänne jää

kun aika on mun mennä pois

syystuuli vaan soi lauluaan

kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää

aina asuinpailleen

vaik itse saan vain viivähtää

kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet

vain kuiskeen rantamainingin

jos uskot enemmän kuin luulet

siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran

ja kuulet laulut lintujen

jos herkistyt ees hetken verran

silloin ymmärrät sen

Mun sydämeni tänne jää

se lähelläsi aina on

sen tavoitat jos haluat

vaik maa ois lauluton

Koskaan ei voi tietää, milloin se viimeinen päivä täällä maan päällä on.
Joten muistetaan arjen keskelläkin nauttia elämästä, ja niistä tärkeistä ihmisistä ympärillä.
Ja onneksi muistot on sellainen asia, mitä kukaan ei voi viedä pois. <3

Viikonloput on parhautta!

Maanantai, tuo kaikkien lempiviikonpäivä on täällä taas.

Mulla on niin kiva viikonloppua takana, että ei edes maanantai masenna! Kyllä uusien muistojen tuomalla energialla jaksaa harmaana maanantai-aamuna nousta, lähteä lenkille ja käydä töitä pakertamaan :)

Lauantaina olin Hubbyn ja bändini kitaristin kanssa päiväkeikalla Tuusulassa. Ryhmäkotien pikkujouluissa viihdytettiin innokkaita tanssijoita yhdellä setillä livemusaa. Puuropalkalla mentiin, ja tosi kivaa oli, se on hienoa nähdä miten musiikki on universaali juttu ja selkeästi tuo iloa monille. Kiitosta saatiin, kuulema kaikki tosi paljon tykkäsivät. Komeat soittajakundit myös huomattiin, niitä naispuoliset asukkaat selkeästi kuikuilivat ja ihailivat. Sanoinkin muutamalle, että mikäs siinä on mimmin lauleskella, kun niin komiat miähet on säestämässä ;)

Puurojuhlassa rokattiin

Illalla sitten olikin ystäväpiirin pikkujouluhipat, ja yöhön asti musisoitiin, tanssittiin, höpöteltiin ja naurettiin. Ja halailtiin. Ihanaa!
Oikeasti, halaaminen ihan tutkitustikin vähentää stressiä. Ja siitä tulee hyvä olo ja kiva mieli. Ja mikäs sen kivempaa, kun ihanille ystäville halauksen voimalla näyttää, että oot muuten tosi hyvä tyyppi!

Meidän kaveripiirissä on paljon muusikin harrastajia, joten tosi hyvät jamittelut saatiin taas aikaan. Biisejä laidasta laitaan soiteltiin ja laulettiin, ja tanssimaankin innostuttiin. Ja kestitys oli niin hyvä, illan emäntä oli väsänyt kaikkea hyvää naposteltavaa. Itse vein marjapiirakkaa ja pizzaa tuliaisiksi, ja hyvin upposivat nekin.

Kemuissa oli mukana myös aikas ihana mäyräkoira (siis oikea, en puhu nyt kaljapäkistä :D).
Pöpö-hauva reippaasti jaksoi pitkin kämppää juoksennella, aina sen perässä jolla parhaat antimet näytti lautasella olevan. Kuuleman mukaan hauva oli dieetillä, mutta vaikutti että Pöpö itse ollut niin tietoinen moisesta asiasta. Pari nakkinyyttiä ainakin ohimennen pöydänkulmalta hävisi jonnekin koiran ohi kulkiessa. Mutta kyllähän siinä jo matkaa pikkutassuille tulee, kun koko illan kulkee ympyrää kämpässä, joten ihan ansaittuja eväät olivat. Rapsuista sai koiruus myös nauttia ruhtinaallisissa määrin.

Illan päätteeksi mun pikkukotteroon mahdutettiin 6 ihmistä, kun kaverit heitettiin kotiin. Kyllä oli tiivis tunnelma, ja läheisyys lämmitti :D Kaikenkaikkiaan oli kyllä huisin kiva iltama!

Oon voimissain & krokotiilirock sai sukat pyörimään 

Sunnuntaina pikkumyyn kanssa kävin puistoilemassa pitkin lähimaastoa. Neiti nykyään muuten tykkää, kun häntä kutsutaan Viskariksi. Koska viskarit on tarharyhmänsä vanhimmat, ne jotka ensi syksynä siirtyy eskariin. Tämä on moneen kertaan kuultu, aina yhtä ylpeänä neiti selittää kuinka Viskarit saavat ITSE voidella näkkärit, Viskarit istuu OMASSA isojen pöydässään, jne.
Tiivistelmä viskareista on, että viskarit OSAA tehdä monia asioita mitä ne muut vähempiarvoiset nuoremmat maan matoset selkeästi EI osaa.

Tomeran hauskan viskarin kanssa keinuttiin, käytiin kallioilla ja pelattiin polttista. Kummasti kyllä polttopallossa säännöt muuttui koko ajan, hieman epäilen nyt puolueellista tuomaripeliä. Jos osuin jalkaan, niin sääntö olikin että pitää osua mahaan. Jos osuin mahaan, olikin unohtunut mainita että ei NIIN alas mahaan vaan ylemmäs, tai ei lasketa. Jalkapalloa myös pelattiin, pikkuneiti on tosi hyvä siinä kyllä. Mutta tässäkin lajissa hieman sääntöjen muokkausta matkan varrella kritisoin, mun vartioima maali vaan isoni ja leveni koko ajan, ja hänen selän takana lopulta oli semmoinen puolen metrin rako mikä oli so-called maali. Ja sinnekin jos pallon sain sujahtamaan, niin oli joku rike valmiina heti miksi ei hyväksytty. Selityksistä päätellen oiva politiikon alku on neiti tomera :D

Puistoilua <3
Aika hyvä kuvaaja muuten Pikkumyy, kun nappasi tuon mun foton.
(Toi on nyt se semmonen häshtääg no make up & bad hairday :D)

Eilisillan neiti sitten viihtyi legojen parissa. Legot on ihan paras keksintö! Meillä on nyt innostunut viskarineito legoista, niillä joka ilta leikkii pitkät pätkät. Ja ne on siitä kivoja, että teinikin jaksaa rakennella niistä kaikennäköisiä vempaimia, ja olenpa husbandonkin nähnyt jotain örkkejä ja robotteja väsäilevän. Joten koko perheen viihdettä on Legot meillä.
Ainoa miinuspuoli legoissa on, jos sattuu astumaan niiden päälle. Ne jotka tämän ovat kokeneet, tietää kyllä miten imakka tunne on kun jalan alle moinen jää.

Lasten nukkumaan mentyä oli legoviritelmät levällään, ja niistä päättelin, että illan legotarina meni näin..

Legolan kylässä kuhisee.

Vorosen pupuperhe on paennut vankilasta. 

Voroset saivat pari päivää selliä rangaistukseksi, kun Legolan pääpuutarhurin

 puutarhasta vohkittiin porkkanoita.

Vanginvartija Prinsessa Tuhkimo lähti kynsihuoltoon, 

ja vankila jäi siksi aikaa vartiotta.

Vorosten serkku Pupu Rötönen on tarkkaillut Vankilaa ja Tuhkimoa, 

ja huomaa tilaisuutensa tulleen kun Tuhkimo säntää asioille. 

Rötönen on katsonut monta jaksoa "Pako"-sarjaa, ja ottanut oppia.

Pupu Rötönen avustaa Voroset pakoon vankilasta. 

Voroset hyppäävät batmobileen ja porhaltavat turbovauhdilla karkuun.

 He pyytävät apua ystävältään Sherlok Haukulta 

todistaakseen syyttömyytensä. 

Ja pian S. Haukku selvittääkin, 

että oikeasti Voroset ovat tällä kertaa syyttömiä,

Porkkanamaan varas olikin pahamaineinen Lepakko Von Viekas.

Legolan seriffi Prinsessa Ruusunen, 

joka oli tapahtumien aikaan hemmottelulomalla kylpylässä, 

pahoittelee tapahtunutta ja hyvitykseksi Vorosen pupuperhe saa 

joulutortun kotiovelle tuotuna.

Lepakko Von viekas puolestaan joutuu lukkojen taa.

 Ja näin on Legolassa kaikki hyvin!

Näin voi uusi viikko alkaa hyvillä mielin, niin Legolan kylässä kuin oikeassakin elämässä.

Elämä on ihan kivaa, kun muistaa ottaa asioita huumorilla.
Ja kun on mielikuvitusta, niin arjen harmauskin saa kummasti väriroiskeita pienistäkin asioista :)

Elämä on nyt ja tässä

Tykkään lukea kaikenlaisia elämänviisauksia ja sanontoja. Niissä on monesti jotain mikä puhuttelee, mistä tunnistaa itsensä, joihinkin yhdistää tietyn elämänvaiheen tai tunteen. Ja on myös niitä, mitkä vain hauskuuttavat ja piristävät päivää (mun huumorintajuun uppoaa etenkin hieman sarkastiset jutut, some ecardsin oivallukset on suosikkejani).

Tämä eilen osui kohdalle ja kolahti;

Elämä on tässä ja nyt. 
Se pitäisi muistaa näin arjen keskelläkin valssatessa ja tarpoessa. Ja se on mun mielestä paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Siinä kun vastatuuleen sateessa rämpii painavan kauppakassin ja itkupotkuraivari-uhmiksen kanssa, ei ekana mieleen tuu että 'wuhuu, vitsi moon sit onnekas!'. Ja eikähän sitä kukaan odotakkaan, että koko ajan elämä on yhtä happyjoyjoy-juhlaa. Mutta omalla asenteella ja ajattelumallilla on siinäkin merkitystä, sen oon huomannut. 

Negatiivisen ajattelumallin kun rupeaakin kääntämään mullinmallin, niin kummasti arjestakin niitä hyviä juttuja löytää. Itse eräänä aamuna sateessa lenkkeillessäni mietin, että "no mut tänään vaan tihkuu, eilen kun olin kävelyllä niin satoi kaatamalla". Ja yhtään ei edes ketuttanut, oli hyvä fiilis kun olin sateesta huolimatta saanut itseni liikkeelle aamulenkille. Entisellä ajattelutavalla olisin puolet lenkistä tuskaillut ja ollut ärsyyntynyt, kun pitää sataa. Todennäköisimmin en olisi edes ulos lähtenyt kun satoi.

Onhan se niinkin, että ei me varmaan osattaisi arvostaa niitä hyviä juttuja, jos ei olis harmaita sadepäiviäkin. Sitä kun on monta iltaa putkeen ollut rauhantuomarina ja sovittelijana teinin ja uhmiksen välillä, niin oi sitä autuutta kun touhuavat pari iltaa (vieläpä peräkkäistä!) keskenään kivasti. Siinä sielu lepää ja on onnellinen olotila, oikeesti. :)

Ja tokihan kaikilla on niitä päiviä kun peilistä takaisin katsoo joku takkutukka, jonka pari yllättäen naamaan popsahtanutta näppylää saa hampaiden kiristelyä aikaan, tai takamus on ihan liian iso niissä tietyissä farkkuleggareissa, tai buubsit saisi olla terhakammat. Kaikki mimmit ainakin tietää, että noi on niitä arjen perusajatuksia mitkä huonona päivänä putkahtelee ajatuskupliksi kuin sienet sateella.

Lapset usein ihastelee itseään peilistä,
pikkumyy toteaa että "ai kun mä oon kaunis, mä oon niin ihana!".
Pitäisköhän meidän aikuisttenkin sitä joskus kokeilla?

Usein sitä sujahtaa semmoiseen 'sit joskus mä /sit ku mä oon jotain/saavutan jotain /oon tietyssä pisteessä'. Newsflash, se 'sit joskus' voi mennä ohi ihan huomaamatta!

Tuolla mentaaliteetilla jää moni tosi hyvä asia/reissu/kokemus väliin. Itse elin pitkään juuri noin. Erään kerran taas löysin itseni sanomasta että "kyllä mä sit joku kerta", niin oikein pysähdyin miettimään asiaa. Kelasin että niin, montakos vuotta oonkaan ajatellut että sit joku päivä mä, sit joskus kun.. Sit joku päivä mä käyn lasten/perheen kanssa leffassa/konsertissa/laivalla, sit joskus mä matkustelen, sit joskus mä otan kaikki ne tatskat mitä vuosikaudet oon halunnut, ym ym.

Siitä hetkestä lähtien oon tietoisesti pyrkinyt elämään tässä hetkessä. Jos vähän organisoi ja palkkapussista aina sivuun pistää (faktahan on, että useat kivat asiat ja kokemukset vaatii myös rahnaa toteuttamiseen), niin kummasti niitä 'sit joskus' asoita saakin kalenteriin merkkailla pikkuhiljaa. Tottakai se kompromisseja vaatii ja ei voi ajatella että 'mulle kaikki heti!'-mentaliteetti toimisi. Mutta asia kerrallaan voi lähteä bucket listaansa ruksimaan.

Tänä vuonna on käyty perheen kanssa laivalla, sekä vähän lomailemassa. Lontooseen oon päässyt kahteen otteeseen, ensin bestiksen ja syksyllä Mamsin kanssa. Teinin kanssa ollaan menossa pariin konserttiin, ja myös Mamsin kanssa on käyty mm. Bryan Adamsia ja muutamaa muuta lemppariartistia katsomassa. Ja vihdoin oon saanut etenemään myös itseni koristelun (tatuoinnit, ne on niin mun juttu!, ja ideoita on jos vaan ihoa riittää :D).

Tosi hienoja muistoja roppakaupalla kertynyt, joita voi sitten vanhana kiikkustuolissa (as if, eiköhän mun tapauksessa puhuta aurinkotuolista jossain palmun alla tai skootterilla huristelusta vuoristotiellä) muistella. Tätä arkea piristää kummasti, kun voi katsella niitä reissukuvia ja muistella miten hauskaa oli, tai muksujen kanssa kertailla mikäs olikaan hauskinta siinä leffassa.

Itse ainakin vanhana mummelina mielummin muistelen kaikkia kivoja koettuja juttuja pennittömänä, kuin istun täyden rahakirstun päällä miettien että olisko silloin joskus sittenkin pitänyt uskaltaa vähän elää ja ehkä törsätäkin niihin kokemuksiin.

Eikä se arjen ilo todellakaan läheskään aina edes pennosia vaadi.

Perhe & ystävät, siinä on ainakin mun elämän ehdottomasti parhaat asiat. 

Pitkät keskustelut teekupin äärellä ihanan ystävän kanssa, leffatreffit tai ilta karaokea lauleskellen hyvässä seurassa. Aamulenkki Mamsin kanssa, illan päätteeksi sohvalla kölliessä toistemme jalkojen rapsuttelua hubbyn kanssa (josta periaatteesta aina vähän purnaan, kun husbando tuppaa "unohtamaan" mun jalat tai sit hän ottaa ja nukahtaa :P).

Eilen arjen onneen riitti kun seurasin pikkulikkojen huveja. 
Siihen tarvittiin olkkarin matto, joka toimi hyvänä twister-pelinä ja myös ruutuhyppelyalustana. Ja sohva oli pomppuratana.

Jalka ruskealla, käsi pinkille..

Pikkumyy kävi eilen luonnotieteen museossa tarharetkellä, ja koko ilta hämmästeltiin sitä, kun ennenvanhaan oli oikeesti semmoinen lehmä, joka synnytti lehmävauvan jolla oli kaksi päätä! Kuvittele, sillä oli kaksi päätä mutta vaan yksi kroppa ja yksi häntä, oikeesti!

Aamulla ja illalla kerkesin lenkille. Ja joulukausikin avattiin, eli ensimmäiset joulutortut leivottiin.

Tänä aamuna oli enää yksi pellillinen torttuja jäljellä,
ne ei meillä pääse vanhenemaan :D

Ei mee elämä hukkaan meillä ei,
pari kanaa eläisi pulleasti jatkuvilla murusilla mitä löytyy..

Tää on parasta just nyt. Muistakaa elää & olla onnellisia, ihan niistä pienistäkin asioista :)

'Teen tämän yhden homman äkkiä...'

Tämä on niin totta :D

Tiedättekö sen fiiliksen kun on joku asia tehtävänä, ja yhtäkkiä huomaa että on tehnyt siinä matkan varrella kymmenen muuta asiaa? Mulle käy niin tosi usein. Tämä johtunee siitä, että meidän kodissa on AINA jotain siivottavaa/fixattavaa/järjestettävää.

Just sayin.. ;)

Tänään muu poppoo lähti kyläilemään ja sain harvinaista omaa aikaa kotona. Lenkillä käytyäni ajattelin että vaihdanpa lakanat. 

No niin eikun hommiin. Tässä matkalla makkariin siivoon ohimennen nää eteisen romppeet paikoilleen. Ja jos nyt pistän pesukoneen pyörimään. Jes, nyt makkariin, lakanat poies ja pyykkikoriin. Okei, nyt pyrähdän yläkerrasta hakemaan uudet lakanat. Ai katos, tiskikone on pessyt, joten tyhjennänpä koneen. Ja samallahan vähän keittiön hyllyjä siistin myös. 

Nytpä tuli mieleen, että mullahan on parit nätit valosarjat jossain jotka voisi noihin olkkarin lyhtyihin viritellä. Missähän ne on, hhmm (löytyivät kolmannesta kaapista, meillä saa aina käydä monta kaappia läpi että löytyy se mitä etsii, hieman epäloogista arkistointi ehkäpä). Virittelenpä valot äkkiä, ai että kun tulikin nättiä. Ai niin, ulkonakin ois oven luona se yksi lyhty! Löytyisköhän siihen jotain kivaa.. Jes, täällähän on yksi led-kynttilä! Missäköhän niitä pattereita on.. No löyty nekin kun hetken etsin! Noin, täähän on just kiva, on vähän tunnelmaa kotiin tullessa ovella. 

Retropurnukat ja lyhdyt <3

Niin joo ne lakanat, noin, nyt sinne makkariin. No täällähän on  pikkumyyn pehmoleluja ja petsejä pitkin matkaa, noukin ne tässä samalla kainaloon ja vien keijupoukamaan. No johan on sotkuinen neidin leikkipaikka, pakko vähän siivoo tätä kyllä! Joten eikun romppeet paikoilleen ja muutamat sukat pyykkikoriin. Tämän jälkeen vihdoin selvisin makkariin asti. No täällähän on lisää neidin leluja. Kiikutan äkkiä ne, sekä hubbyn sukkia ja muita rytkyjä sinne minne kuuluvat. Jaahas pistetääs noi satukirjat vielä ojennukseen kun ovat pitkin makkarin lattiaa. 

Pikkuneidin tavarat taas järjestyksessä..hetken.

No moi Cindy, tulitko vähän huomiota kerjäämään. No minäpä paijailen ja leikitän kissaa hetken. Onkos sulla kipoissa evästä vielä? kipaisenpa zekkaamaan. Kipitän äkkiä yläkertaan laittamaan kisulle ruokaa kippoihin. 

Meidän läheisriippuvainen kisu Cindy

Kappas, onpas mainospostia kertynyt. No mä vien ne pikaisesti lehtiroskikseen. Mutta sitä ennen tästä keittiön pöydältä äkkiä siivoan nämä 216 legoa laatikkoonsa. Ja jos nyt toimitan prinsessan viitan ja peruukin omaan naulakkoonsa. 

Ai niin, mun piti treenata niitä uusia bändibiisejä illan treenejä varten! No eikun spotifystä biisit soimaan ja lauleskelemaan. Vitsi kun onkin kivoja biisejä, mä tässä vähän jorailen samalla. Uuh, pakko laittaa pari lempibiisiä vielä soimaan! 

Mulle näin käy aina :D

Bänditreenit illalla, jee!

No tässä samalla voisin järkkäillä mun kauneushuoneen hyllyt vähän uusiksi. Yes, keinutaan, eteen ja taa taa en haluu lopettaa.. Tää on aina yhtä hyvä tanssibiisi hei! Ai niin ne mainokset roskiin! No nyt vien ne. Noin, valmis! 

No onpa kenkiä levällään ala-eteisessäkin, laitetaas vähän siivoten niitäkin. Noniin, nyt niitä uusia lakanoita laittamaan paikalleen. 

Noin, nyt on hyvä fiilis kun puhtaat lakanat paikallaan! Kone pessyt, joten laitanpa pyykit narulle ja lakanat koneseen vielä. Yes, valmista! 

Kylläpäs menikin yhteen hommaan aikaa, on tää ihmeellistä miten kello vauhdilla tikittää eteenpäin! Ja tuntuu kun oisin sata asiaa hoitanut. 

Nyt kyllä huilaan hetken :)

Word!

Ja ennenkuin sohvalle kerkesin istahtaa, muistin neljä muuta asiaa mitkä 'ihan ohimennen' voisi tehdä. :D

My happy place

We all need happy places :)

Jokaisella on yleensä kotona se oma tila, 'happy place'. Meillä on teinillä oma huone (joka on niiiin teenage castle kun olla voi, on sata purnukkaa täynnä kynsilakkoja, koruja, loop-kumirenksuja, tarroja, glitterkyniä, kuvia Keekistä, vampyyrisarjojen kundeista, Abreusta, Chisusta, jne, jne), ja hubbyllä oma man cave täynnä tekniikkaa ja soittimia. Pikkumyy on häädetty rappujen alle, sinne keijupoukama on neidille tuunattu.

Pikumyyn keijupoukama, aika kiva vaikka itse sanonkin :)

Mulla on työhuone, mutta eihän se nyt mikään ultimate happiness huone ole kun töitä pakerran siellä.

Mun rauhan tyyssija on huussi. Yep, toiletissa sielu lepää :D

Lontoosta tuotu taulu, tämä on mun suosikkeja

Mun tädillä on upea punainen Marilyn-wc, ja siitä inspiraation sain minäkin (ja maalin loputkin mitä tätsyltä jäi, hähhähää!). Kun aikani ripsiä räpsyttelin ja hubbyä maanittelin, niin hän näppäränä miehenä sitten yläkerran vessan suostui tuunaamaan mulle. Iso kolho kaappi muutti alakertaan, ja toiletti sai kokonaan uuden värin ja ilmeen. Onneksi meillä on alhaalla toinen vessa jossa voi käydä äijäilemässä, niin rauhassa sain muuttaa ylätoiletin beautyhuoneekseni :)

My red Beautyroom

Ystävältä saatu taulu koristaa seinää

Jos vessaan mahtuisi, niin laittaisin sinne ehdottomasti nojatuolin. Kyllä kelpaisi sitten hyvää pokkaria lukea, siellä potpourin tuoksussa omassa rauhassa rentoutua. Vessassa onkin ainoa ovi minkä saa lukkoon, niin saisi todellakin olla rauhassa. Tosin korvatulpat olisi hyvä varuste, koska ovi ei ole äänieristetty. Koska luonnollisestihan tärkeimmät asiat tulee lapsille mieleen, kun äiti on veskissä. Myös yli-läheisriippuvainen kissamme usein mouruaa 'viehkolla' siamilaisen äänellään oven takana. Liekö kuvittelevat, että voisin karata viemäristön kautta maanpakoon, jos olen viisi minuuttia poissa silmistä. 

I so know this feeling..

Tunnustan, että olen koruharakka. Koruja löytyy joka lähtöön ja tyyliin. Perustelen tätä pientä harrastustani hamstrata niitä sillä, että pitäähän keikkakoruja olla. Eihän sitä nyt voi samoja koruja joka keikalla mitenkään käyttää, joku varmasti huomais ja olispa noloa (toimii myös vaatteisiin sama perustelu kivasti). 

Koruteline on uusin löyty kirpparilta, sopii täydellisesti muuhun sisustukseen.
Korurasia (kuten suurin osa muista retropurnukoista) on Country Whitestä hankittua.

Metallinen oksa löytyi Hobby Hallista, ja Hubby spraymaalilla mustaksi sen taikoi.
Toimii tosi kivasti korupuuna :)

Retrotyyliset purnukat ja kipot on myös mun 'heikkous'. Ne on niin mageita, kivannäköisiä & persoonallisia. Niitä olen beautyhuoneeseen saanutkin kivasti keräiltyä. Samoin kaikenlaiset tekstikyltit on kivoja, niitä meiltä pitkin kotia löytyykin. 

Kynsilakat, pumpulit& vanupuikot kivasti omissa purkeissaan :)

Erilaiset kyltit piristää ilmettä. Ja on luettavaakin kun asioi toiletissa :D

Kyllä kelpaa moisessa toiletissa asioida, ja monesti etenkin naisvieraat viihtyvätkin pitkään. Moni sanookin, että unohtui kylttejä lukemaan ja koruja katselemaan. Onhan niitä huomattavasti kivempi zekkailla kuin lukea jotain wc-raikastimen selostetarraa (yep, mä oon ainakin just niitä ihmisiä, jotka jotain luettavaa/tutkittavaa aina etsivät) :)