My happy place

We all need happy places :)

Jokaisella on yleensä kotona se oma tila, 'happy place'. Meillä on teinillä oma huone (joka on niiiin teenage castle kun olla voi, on sata purnukkaa täynnä kynsilakkoja, koruja, loop-kumirenksuja, tarroja, glitterkyniä, kuvia Keekistä, vampyyrisarjojen kundeista, Abreusta, Chisusta, jne, jne), ja hubbyllä oma man cave täynnä tekniikkaa ja soittimia. Pikkumyy on häädetty rappujen alle, sinne keijupoukama on neidille tuunattu.

Pikumyyn keijupoukama, aika kiva vaikka itse sanonkin :)

Mulla on työhuone, mutta eihän se nyt mikään ultimate happiness huone ole kun töitä pakerran siellä.

Mun rauhan tyyssija on huussi. Yep, toiletissa sielu lepää :D

Lontoosta tuotu taulu, tämä on mun suosikkeja

Mun tädillä on upea punainen Marilyn-wc, ja siitä inspiraation sain minäkin (ja maalin loputkin mitä tätsyltä jäi, hähhähää!). Kun aikani ripsiä räpsyttelin ja hubbyä maanittelin, niin hän näppäränä miehenä sitten yläkerran vessan suostui tuunaamaan mulle. Iso kolho kaappi muutti alakertaan, ja toiletti sai kokonaan uuden värin ja ilmeen. Onneksi meillä on alhaalla toinen vessa jossa voi käydä äijäilemässä, niin rauhassa sain muuttaa ylätoiletin beautyhuoneekseni :)

My red Beautyroom

Ystävältä saatu taulu koristaa seinää

Jos vessaan mahtuisi, niin laittaisin sinne ehdottomasti nojatuolin. Kyllä kelpaisi sitten hyvää pokkaria lukea, siellä potpourin tuoksussa omassa rauhassa rentoutua. Vessassa onkin ainoa ovi minkä saa lukkoon, niin saisi todellakin olla rauhassa. Tosin korvatulpat olisi hyvä varuste, koska ovi ei ole äänieristetty. Koska luonnollisestihan tärkeimmät asiat tulee lapsille mieleen, kun äiti on veskissä. Myös yli-läheisriippuvainen kissamme usein mouruaa 'viehkolla' siamilaisen äänellään oven takana. Liekö kuvittelevat, että voisin karata viemäristön kautta maanpakoon, jos olen viisi minuuttia poissa silmistä. 

I so know this feeling..

Tunnustan, että olen koruharakka. Koruja löytyy joka lähtöön ja tyyliin. Perustelen tätä pientä harrastustani hamstrata niitä sillä, että pitäähän keikkakoruja olla. Eihän sitä nyt voi samoja koruja joka keikalla mitenkään käyttää, joku varmasti huomais ja olispa noloa (toimii myös vaatteisiin sama perustelu kivasti). 

Koruteline on uusin löyty kirpparilta, sopii täydellisesti muuhun sisustukseen.
Korurasia (kuten suurin osa muista retropurnukoista) on Country Whitestä hankittua.

Metallinen oksa löytyi Hobby Hallista, ja Hubby spraymaalilla mustaksi sen taikoi.
Toimii tosi kivasti korupuuna :)

Retrotyyliset purnukat ja kipot on myös mun 'heikkous'. Ne on niin mageita, kivannäköisiä & persoonallisia. Niitä olen beautyhuoneeseen saanutkin kivasti keräiltyä. Samoin kaikenlaiset tekstikyltit on kivoja, niitä meiltä pitkin kotia löytyykin. 

Kynsilakat, pumpulit& vanupuikot kivasti omissa purkeissaan :)

Erilaiset kyltit piristää ilmettä. Ja on luettavaakin kun asioi toiletissa :D

Kyllä kelpaa moisessa toiletissa asioida, ja monesti etenkin naisvieraat viihtyvätkin pitkään. Moni sanookin, että unohtui kylttejä lukemaan ja koruja katselemaan. Onhan niitä huomattavasti kivempi zekkailla kuin lukea jotain wc-raikastimen selostetarraa (yep, mä oon ainakin just niitä ihmisiä, jotka jotain luettavaa/tutkittavaa aina etsivät) :)