"Mutta saanko itse päättää.."

Ensi kuussa perheen pienin täyttää viisi vuotta. Hän on kovin reipas, omatoiminen (välillä äidin mielenrauhan kannalta piirun verran liiankin omatoiminen) ja sanavalmis neiti. Varsinainen pikkumyy siis.
Tuntuu, että aina on jokin kausi menossa. Ne, joilla lapsia on, varmaan tietää tunteen. Ainakin minä itse / takiainen /kyseenalaistan kaiken / mutta miksi -kaudet, jotka meillä on käyty viime vuosina läpi.
Tällä hetkellä erittäin vahvasti on päällä "Mutta saanko mä ITSE päättää haluanko mennä/tehdä/olla".

Tämä tarkoittaa sitä, että kun esitetään uusi idea (liittyy se sitten jonnekin menemiseen tai tekemiseen), niin aina neiti heti tarkistaa onko hänellä valinnanvara ja päätäntävalta asian suhteen.
Tämä on itselleni ihan uusi kausi kokea, esikoinen kun oli pienenä aina menossa peba edellä puuhun ja hyppäämässä täysillä mukaan kaikkeen.

Hyvä esimerkki, kun eilen kerroin tytöille että nyt on se pitkään puhuttu etelän lomareissu varattu. Koko kesä on ollut puhe, että ensi vuonna voitaisiin moinen lomareissu tehdä, tytöt kun eivät ole aurinkolomalla ulkomailla koskaan olleet, ja kova hinkuhan sinne on ollut päästä. Pikkumyy aina kun näkee telkkarista matkatoimistomainoksen (etenkin se missä lauletaan "it´s a little bit funny.."), kuuluu huuto "äiti äiti, TONNE mä haluun, voidaanko mennä??".

Noh, iloisena kerroin (oli juuri semmoinen tunne, että kyllä nyt äiti saa kiitosta, tämähän on lasten silmissä sama kuin olisin lohikäärmään kukistanut tai everestille kavunnut), että Tadaa lapset, arvatkaa mitä!! Nyt on lomamatka varattu toukokuulle!

Teinin reaktio oli innostunut tuuletus, ja sata kysymystä. Kuvia kohteesta piti heti toki myös netistä näyttää. Ja kyllähän nyt jo pitää päättää missä sängyssä kukin nukkuu, minne altaille ensin mennään ja mihin aikaan pitää lomalla nukkumaan mennä jne. Kaikki tärkeitä asioita pohtia näin 5 kuukattua ennen reissua, luonnollisesti. Hyvä kun ei pakkaamaan jo rynnännyt.

Kuopuksen reaktio oli toki innostus asiasta, ja kuvia katsellessa pohti kovasti, että onko vesi lämmintä ja saakohan liukumäestä laskea jne. Sitten kerroin, että siellä on myös minidiskoa ja aarteenmetsästystä, kasvomaalausta ym. kivaa ohjelmaa lapsille (oikeen innostuneesti mainostin, että ajattele miten hauskoja juttuja!). Neidin välitön reaktio oli "Mutta saanko mä itse valita, menenkö niihin? Onko niihin pakko mennä, vai saanko päättää itse??". Ja pikkumyyn tuntien hän pohtii ja kyselee seuraavat viikot, että onko siellä lomalla sitten pakko jotain tehdä vai saako itse päättää.

Nyt on pikkumyyllä myös flunssa päällä ja tänään jäi kotiin lepäämään. Niin neiti purjehti arvokkaasti luokseni muumi-olotakissaan ja totesi että "mä en voi mennä tarhaan, kun oon nyt kipeä. Mä kerron sitten teille, kun oon taas terve". Tämän jälkeen syöksyi pomppimaan sohvalle ja jahtaamaan kissaa. Eli kovin vakava flunssa ei kyseessä ole kuitenkaan :D

Jotenkin kyllä veikkaan, että jos neidin omaan päätäntävaltaan tämä asia jää, on hän mielestään kipeä vähintään yhden viikon. Joten voi olla, että äiti joutuu tässä asiassa aikuisen veto-oikeutta niinsanotusti käyttämään.

Juuri näin asia taitaa olla :D

Viikonlopun jälkeinen tunne usein,
etenkin nyt kun on vähän pitkästynyt nuhanenä lapsi kotona.