maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikonloput on parhautta!

Maanantai, tuo kaikkien lempiviikonpäivä on täällä taas.


Mulla on niin kiva viikonloppua takana, että ei edes maanantai masenna! Kyllä uusien muistojen tuomalla energialla jaksaa harmaana maanantai-aamuna nousta, lähteä lenkille ja käydä töitä pakertamaan :)

Lauantaina olin Hubbyn ja bändini kitaristin kanssa päiväkeikalla Tuusulassa. Ryhmäkotien pikkujouluissa viihdytettiin innokkaita tanssijoita yhdellä setillä livemusaa. Puuropalkalla mentiin, ja tosi kivaa oli, se on hienoa nähdä miten musiikki on universaali juttu ja selkeästi tuo iloa monille. Kiitosta saatiin, kuulema kaikki tosi paljon tykkäsivät. Komeat soittajakundit myös huomattiin, niitä naispuoliset asukkaat selkeästi kuikuilivat ja ihailivat. Sanoinkin muutamalle, että mikäs siinä on mimmin lauleskella, kun niin komiat miähet on säestämässä ;)

Puurojuhlassa rokattiin

Illalla sitten olikin ystäväpiirin pikkujouluhipat, ja yöhön asti musisoitiin, tanssittiin, höpöteltiin ja naurettiin. Ja halailtiin. Ihanaa!
Oikeasti, halaaminen ihan tutkitustikin vähentää stressiä. Ja siitä tulee hyvä olo ja kiva mieli. Ja mikäs sen kivempaa, kun ihanille ystäville halauksen voimalla näyttää, että oot muuten tosi hyvä tyyppi!

Meidän kaveripiirissä on paljon muusikin harrastajia, joten tosi hyvät jamittelut saatiin taas aikaan. Biisejä laidasta laitaan soiteltiin ja laulettiin, ja tanssimaankin innostuttiin. Ja kestitys oli niin hyvä, illan emäntä oli väsänyt kaikkea hyvää naposteltavaa. Itse vein marjapiirakkaa ja pizzaa tuliaisiksi, ja hyvin upposivat nekin.

Kemuissa oli mukana myös aikas ihana mäyräkoira (siis oikea, en puhu nyt kaljapäkistä :D).
Pöpö-hauva reippaasti jaksoi pitkin kämppää juoksennella, aina sen perässä jolla parhaat antimet näytti lautasella olevan. Kuuleman mukaan hauva oli dieetillä, mutta vaikutti että Pöpö itse ollut niin tietoinen moisesta asiasta. Pari nakkinyyttiä ainakin ohimennen pöydänkulmalta hävisi jonnekin koiran ohi kulkiessa. Mutta kyllähän siinä jo matkaa pikkutassuille tulee, kun koko illan kulkee ympyrää kämpässä, joten ihan ansaittuja eväät olivat. Rapsuista sai koiruus myös nauttia ruhtinaallisissa määrin.

Illan päätteeksi mun pikkukotteroon mahdutettiin 6 ihmistä, kun kaverit heitettiin kotiin. Kyllä oli tiivis tunnelma, ja läheisyys lämmitti :D Kaikenkaikkiaan oli kyllä huisin kiva iltama!

Oon voimissain & krokotiilirock sai sukat pyörimään 

Sunnuntaina pikkumyyn kanssa kävin puistoilemassa pitkin lähimaastoa. Neiti nykyään muuten tykkää, kun häntä kutsutaan Viskariksi. Koska viskarit on tarharyhmänsä vanhimmat, ne jotka ensi syksynä siirtyy eskariin. Tämä on moneen kertaan kuultu, aina yhtä ylpeänä neiti selittää kuinka Viskarit saavat ITSE voidella näkkärit, Viskarit istuu OMASSA isojen pöydässään, jne.
Tiivistelmä viskareista on, että viskarit OSAA tehdä monia asioita mitä ne muut vähempiarvoiset nuoremmat maan matoset selkeästi EI osaa.

Tomeran hauskan viskarin kanssa keinuttiin, käytiin kallioilla ja pelattiin polttista. Kummasti kyllä polttopallossa säännöt muuttui koko ajan, hieman epäilen nyt puolueellista tuomaripeliä. Jos osuin jalkaan, niin sääntö olikin että pitää osua mahaan. Jos osuin mahaan, olikin unohtunut mainita että ei NIIN alas mahaan vaan ylemmäs, tai ei lasketa. Jalkapalloa myös pelattiin, pikkuneiti on tosi hyvä siinä kyllä. Mutta tässäkin lajissa hieman sääntöjen muokkausta matkan varrella kritisoin, mun vartioima maali vaan isoni ja leveni koko ajan, ja hänen selän takana lopulta oli semmoinen puolen metrin rako mikä oli so-called maali. Ja sinnekin jos pallon sain sujahtamaan, niin oli joku rike valmiina heti miksi ei hyväksytty. Selityksistä päätellen oiva politiikon alku on neiti tomera :D

Puistoilua <3
Aika hyvä kuvaaja muuten Pikkumyy, kun nappasi tuon mun foton.
(Toi on nyt se semmonen häshtääg no make up & bad hairday :D)

Eilisillan neiti sitten viihtyi legojen parissa. Legot on ihan paras keksintö! Meillä on nyt innostunut viskarineito legoista, niillä joka ilta leikkii pitkät pätkät. Ja ne on siitä kivoja, että teinikin jaksaa rakennella niistä kaikennäköisiä vempaimia, ja olenpa husbandonkin nähnyt jotain örkkejä ja robotteja väsäilevän. Joten koko perheen viihdettä on Legot meillä.
Ainoa miinuspuoli legoissa on, jos sattuu astumaan niiden päälle. Ne jotka tämän ovat kokeneet, tietää kyllä miten imakka tunne on kun jalan alle moinen jää.



Lasten nukkumaan mentyä oli legoviritelmät levällään, ja niistä päättelin, että illan legotarina meni näin..

Legolan kylässä kuhisee.
Vorosen pupuperhe on paennut vankilasta. 

Voroset saivat pari päivää selliä rangaistukseksi, kun Legolan pääpuutarhurin
 puutarhasta vohkittiin porkkanoita.

Vanginvartija Prinsessa Tuhkimo lähti kynsihuoltoon, 
ja vankila jäi siksi aikaa vartiotta.

Vorosten serkku Pupu Rötönen on tarkkaillut Vankilaa ja Tuhkimoa, 
ja huomaa tilaisuutensa tulleen kun Tuhkimo säntää asioille. 
Rötönen on katsonut monta jaksoa "Pako"-sarjaa, ja ottanut oppia.

Pupu Rötönen avustaa Voroset pakoon vankilasta. 

Voroset hyppäävät batmobileen ja porhaltavat turbovauhdilla karkuun.

 He pyytävät apua ystävältään Sherlok Haukulta 
todistaakseen syyttömyytensä. 

Ja pian S. Haukku selvittääkin, 
että oikeasti Voroset ovat tällä kertaa syyttömiä,
Porkkanamaan varas olikin pahamaineinen Lepakko Von Viekas.

Legolan seriffi Prinsessa Ruusunen, 
joka oli tapahtumien aikaan hemmottelulomalla kylpylässä, 
pahoittelee tapahtunutta ja hyvitykseksi Vorosen pupuperhe saa 
joulutortun kotiovelle tuotuna.

Lepakko Von viekas puolestaan joutuu lukkojen taa.
 Ja näin on Legolassa kaikki hyvin!


Näin voi uusi viikko alkaa hyvillä mielin, niin Legolan kylässä kuin oikeassakin elämässä.



Elämä on ihan kivaa, kun muistaa ottaa asioita huumorilla.
Ja kun on mielikuvitusta, niin arjen harmauskin saa kummasti väriroiskeita pienistäkin asioista :)




















Ei kommentteja :

Lähetä kommentti