Huomenna lähdetään raketilla kuuhun!

Löysin parin vuoden takaisen kirjoitukseni, ja tämä pisti taas miettimään ja ihaileman sitä tapaa, jolla lapset maailmaa katsastelevat :)

19.12.2013

"Huomenna mennään avaruuspukukauppaan ja lähdetään raketilla kuuhun!".

Rakas kuopukseni, jolle husbandon kanssa olemme antaneet leikkimielisesti (totta toinen puoli) lempinimen pikkudiktaattori, totesi noin isille tänään.
Lisäsi vielä, että sinne avaruuteen laskeudutaan nappia painamalla ja eväät pitää olla mukana (tähän luonnollisesti kommentoin osaltani, että kyllä parin viikon muonat ja pillimehut pakkaan ilomielin mukaan, bon voyage vaan muruset).

Neidin ajatukset pistivät kyllä miettimään, että ollapa vielä yhtä huoleton. Ja ennenkaikkea, mikä luottamus ja usko huomiseen! Oikeasti, milloin viimeksi olisin tuumannut vaikkapa hupimielessä että huomenna vois olla kiva hypätä sputnikin kyytiin ja navigoida jupiterin kautta plutossa käymään. Että vähänkö ois kivaa hei! Ei, lähinnä itsellä pyörii mielessä että toivottavasti yöllä ei pakkasta, kun unohdin laittaa auton tolppaan. Niin, ja toivottavasti mokoma rottelo toimii vielä aamulla (hieman persoonallinen nissani meillä nimittäin).

Avaruus nousi keskusteluun tytsyn kanssa myös iltasella palapeliä tehdessä. Sohvi totesi ohimennen että "tiesitkös äiti, mä olen käynyt avaruudessa". Sen sijaan että reaktioni olisi ollut perinteinen "ai, sepäs mukavaa" (kyllä, tunnustan,  olen juuri niitä äitejä - pienempänä neiti jopa usein sanoi että äiti, sun pitää sanoa nyt että mm-mm, joo-o!) tartuin aiheeseen ja kyselin avaruusreissusta. Ja kuuntelin ihastuneena, kun tytär kovin uskottavasti selitti, miten oli isin kanssa raketilla matkustanut. Ja oli äitikin ollut mukana. Mutta ei siellä kuussa ollut mitään kivaa, totesi lopuksi.

Tästä juolahti mieleeni, että jokunen aika sitten samainen tytär selitti, että "mä olen ratsastanut leijonalla,,tiesitkös äiti sitä?". Oli kuulema ihanan pehmoinen turkki, ja tosi kiltti leijona ollut. Silloin kysyin että missäs moisia pääsee kokemaan, niin vastaus oli; Leijonamaassa tietty! Ja sain perään tiukan 'daa, eikö toi äiti tajuu mitään'-katseen.

Ajatella, 3-vuotias on kokenut enemmän kuin äitinsä, eikä edes ole visa-korttia tarvinnut vinguttaa. Lapset osaavat koluta maailmankaikkeutta ristiin rastiin, for free.

Ensi kerralla, kun Sohvi matkaa kuuhun tai leijonamaaham, mä niin aion olla messissä! 
Mutta koska kuussa ei kerran mitään kivaa ollut, ehkä matkataankin vaikkapa suklaasaarelle. Varmasti viihtyisin. Voisin vaikka lillua dominosuklaalähteessä. 

Näihin tunnelmiin, I got only one word for you all; IMAGINATION.